mä toivon et sä oot ylpee itestäs,
ihan helvetin ylpee itestäs.
sait tuhottua ihmisen maailman,
elämän,
itsetunnon,
kaiken.
sä tuhosit mut,
revit juurineen maasta ja heitit pois.
ehkä mä oon sulle vaan joku rikkaruoho,
ehkä mulla ei oikeesti oo mitään väliä.
en tiedä välittääkö musta enää kukaan,
oon yksin en pääse mukaan.
sulla näyttää olevan kaikki hyvin,
näytät nauttivan siitä,
että mulla on asiat kaikkea muuta kuin hyvin.
sulla on kavereita,
ne oli ennen myös mun.
mutta todellisuudessa olin aina vaan seinäruusu,
perässä roikkuja,
se yksi joka oli pakko ottaa mukaan,
vaikka ei olisi halunnut.
ehkä mä en koskaan ollut sulle yhtään mitään,
tai jos olin,
en ole enää.
