sadussa kaikki on kaunista

miksi tarinan sankari on aina urhea?

miksi prinsessa on aina kaunis?

miksei prinsessat koskaan rakastu toisiinsa?

miksi saduissa ei tapahdu mitään vaikka kaikki on mahdollista?

eikö sankari joskus voisi olla nainen,

joka pelastaa prinssin pulasta?

tai miksei sankari voisi olla ihan tavallinen ihminen ja pelastaa ihan tavallisen ihmisen?

minä tiedän miksi.

jos prinssi olisi vain tavallinen mies meillä ei olisi ketään ketä ylistää tai kenen takia asettaa odotukset liian korkealle.

jos prinsessa olisi ruma emme voisi väheksyä itseämme.

ja eihän siinä olisi mitään hauskaa.

olisimme kauniita ja lumoavia emme rumia ja kuvottavia.

elämähän olisi aivan liian helppoa sillon?

kun emme valittaisikaan siitä kuinka haluaisimme samanlaisen sievän nenän kuin sadun prinsessalla.

jos sadut olisivat normaaleja ihmisten oletukset ei olisi päin persettä.

kolme yhtä kaunista ja tyhjää

nainen istuu olohuoneen lattialla hame päällä viinipullo kädessä.

mies kävelee maiharit jalassa edestakaisin keittiössä.

molemmilla mustaksi maalatut silmät ja surullinen ilme.

ei sanaakaan siitä mitä eilen tapahtui.
ei puhetta, ei ajatusta.

taustalla soi apulanta sekä kadulla kiirehtivät ihmiset matkalla ei mihinkään.

nainen juo pullon tyhjäksi ja asettaa sen vinyylisoittimen päälle.

siinä se heijastaa kauniisti auringon valoa.

kaunis mutta tyhjä pullo vailla makua, hajua, sanoja tai ajatuksia.

kaunis mutta tyhjä nainen vailla voimaa, vapautta, sanoja tai ajatuksia.

kaunis mutta tyhjä mies vailla rauhaa, itsehillintää, sanoja tai ajatuksia.

yhtä kauniita.

yhtä epävarmoja.